Ipana on melkein neljä kuukautta vanha. Ensimmäisiin kuukausiin on mahtunut huonosti ja älyttömän hyvin nukuttuja öitä. Alkuun en saanut tarpeeksi unta öisin, kun jäin aina odottamaan että Ipana nukahtaa. Sit tajusin, et jos Ipana haluaa keekoilla yöllä hereillä kehdossa, niin mä voin silti nukkua. Sen jälkeen en oo tarvinnu juurikaan päikkäreitä. Muutamia huutoiltoja meillekin on siunaantunut ja yksi Acuta-käynti. Ipana huutaa ittensä siniseksi, ku sille päälle sattuu ja se säikäytti tuoreet vanhemmat. Lääkäri ei saanu meiltä pisteitä. Muuten meidän vauva-arki vastasyntyneen kanssa on mennyt ihanasti.
Ipana noin 2 viikon ikäisenä. Kuukahdus äitin ja isin sänkyyn.
Vajaa pari viikkoa sitten konkretisoitui se, että Ipana ei ole enää vastasyntynyt. Se on pikkuvauva. Sillä on edes jonkunsortin rytmi ja minäkin saan nukkua hyviä yöunia. Se taas tarkoittaa sitä, ettei mun tarvi nukkua päivällä joka ikisessä välissä. Tai että ylipäätään pystyn tekemään jotain enkä vaan makaa sohvalla odottamassa seuraavaa syöttöä. Siksipä otin asiakseni hankkiutua eroon sairaalasta saadusta Libero-laukusta. Vaikka vihreä onkin tosi kiva väri, niin se oli vähän liian vihreä mun makuun :)
Meidän vaunuostokseen ei kuulunut hoitolaukkua, koska mä halusin ite tehdä sen. Valkkasin jo tammikuussa äitiysloman alussa kangaspinosta Murun kankaaksi päätyneet farkut työn pohjaksi ja sen kaveriksi kunnolla pinkkiä kangasta. Sillon me ei vielä tiedetty, muuttaako meille tyttö vai poika, enkä antanut sen häiritä värivalintaa :D Kaksi päivää ennen laskettua aikaa päätin, että nyt leikkaan kankaat ja rupeen ompelemaan. Mahdollisesti sinä aamulla alkaneet kunnon supistukset vaikutti päätökseen..Sillon oli torstai. Mä olin budjetoinu vielä perjantaillekin kotihommia, ku ajattelin, että ei me mihkään synnyttään olla vielä menossa. Sain sillon torstaina kankaat leikattua, mutta ne ja ompelukone jäi keittiön pöydälle, kun piti lähteä synnärille.
Ja siinä ne oli vielä kotiin tullessa vaikka mun äitini oli niitä vähän järjestellytkin. Sen jälkeen sekä ompelukone että se kangaspino on kulkenut ympäri kämppää millon missäkin. Ollut vaatekaapissa, siirtynyt toiseen kaappiin. Lojunut toisella pöydällä, siirtynyt johonkin ristiäisten alta. Seilannut sinne tänne. Odottanut, että mulla olis riittävästi aikaa, energiaa, viitseliäisyyttää ja tarpeeksi kova tarve ottaa ne esille ja tehdä homma loppuun. Siihen meni lopulta 3,5 kuukautta :D Mutta nyt hoitolaukku on valmis!
Melkein siihen meni yhdet farkut kokonaan. Sen lisäksi meni vuorikankaaksi pinkkiä peruspuuvillaa (Detaljitietona kerrottaakoon, että pinkki kangas on Suomessa järjestetyistä Euroviisuista) ja sit vielä taskuun ja olkahihnaan vähän paksumpaa huonekalupuuvillaa Ikeasta. Tuo on joku taivaan vanha jämäpala.
Tilaa on vaatteille ja vaipoille, pulloille, rahapussille, bussikortille ja kaikille muilleki äidin (tai isän) ja vauvan tarvikkeille. Tein tarkoituksella sellaisen laukun, että se korvaa mun olkalaukunkin. Ku en millään jaksa liikkua kahden laukun kanssa.
Vaikka Ipana on oikeasti ollut ihan naurettavan helppo vauva, niin silti tuo laukun valmistuminen tuntui eräänlaiselta siirtymältä vastasyntyneen elämästä pikkuvauvan elämään. Nyt meidän vauva-arki on päässyt siihen pisteeseen, että tiedän suunnilleen mihin aikaan jaksan aamulla herätä, milloin Ipana nukkuu päikkäreitä, kuinka usein meillä syödään ja milloin mennään yöunille. Esimerkiksi opiskelujen suunnittelu on tässä tilanteessa tosi paljon helpompaa kun tietää, että päivässä on noin 4 tuntia sellaista aikaa, jolloin Ipana nukkuu ja jolloin mä voisin järkevästi opiskella.
Nyt spotifyssa soi Jenni Vartiainen ja Muru tuli kotiin. Perjantaista tuli just vähän parempi <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti