Ei oo aina ihan helppoa pienen ihmisen elämä. Meillä vieraili eilen aamulla jonkin sortin känkkäränkkä, nukkumatti jätti päivävierailun ilmeisesti aivan tyystin väliin ja mielensäpahoittajien kerhokin otti ahkerasti yhteyttä Ipanaan.
Tästä kaikesta seurasi, että meillä kiukkuiltiin ruoan puutteelle ja ruoalle, vaipan märkyydelle ja sen vaihdolle, tyhmille leluille ja tyhmälle äidille. Lisäksi mieli pahoitettiin Ei-sanalle ja typerälle pilttipurkin kannelle (joka hyökkäsi ilmeisesti Ipanan kimppuun väkivalloin, kun Ipana aivan vain vähän sitä söi), puhumattakaan tyhmästä äidistä, joka yritti laittaa unille. Josta päästäänkin siihen nukkumiseen: Päiväunia nukuttiin normaalin 5 tunnin sijaan ehkä 2,5. Tämäkin oli varmaan jokin osa känkkäränkän vierailua.
Koomisin (saako niin edes sanoa tässä yhteydessä?) tilanne oli silti se kun lapsi onnistui laittamaan pölynimurin päälle ja säikähti perin pohjin. Siinä ei meinannut mikään lohduttaminen maailmassa auttaa. Eikä sekään auttanut, että hän onnistui laittamaan sen myös toistamiseen päälle.. Illalla kun Isi tarttui imuriin, pelko oli sen sijaan jo hieman hälvennyt ja syöttötuolin turvasta oli hyvä katsella siivoustoimenpiteitä.
Ehkä tänään meillä on vähemmän känkkäränkkää, enemmän unta ja kohtuullisesti mielensäpahoittamista.
 |
| Näin iloisesti Ipana auttoi imuroinnissa kaksi kuukautta sitten. |
-Annamaija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti