Tänään olen rakastanut perhettäni täysillä.
Upeaa miestäni ja valloittavaa lastani.
Kaikki on tänään tuntunut hyvältä, oikealta ja ihanalta.
Edes Ipanan kiukut ei saaneet otsasuonta sykkimään.
Hiekkalaatikon reunalla oli mukava vain olla.
Olla vain ja istua. Tekemättä mitään.
Ennen nukkumaanmenoa käyn ihastelemassa Ipanaa vielä kolmannen vai neljännen kerran.
Hyviä ja pitkiä yöunia nukkuvassa lapsessa on yksi huono puoli.
Sitä ei näe öisin ellei mene katsomaan varta vasten.
Toisaalta onko suloisempaa kuin oma, rauhassa tuhiseva taapero.
Huomenna sätin itseäni, kun en hiekkalaatikon reunalla opiskellut,
ja illankin vain nippailin turhia.
Mutta se olkoon huomenna.
Tämä on hyvä nyt.
-A
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti