Tänään se sitten tapahtui. Ipana nousi seisomaan. Ihan itse. Kahdelle jalalle. Voi miten ylpeä sitä äiti voikaan olla <3
Seisomatyyli on luonnollisesti vähän hutera vielä ja Ipana haluaa testata rajojaan. Hän tuuppasee itteään vähän irti tukielementistä (äiti, isä, sohva, lelukori) ja ei pysy pystyssä ja pyllähtää. Onneksi näyttää vielä siltä, että hän on opetellut sellaisen pyllähdystekniikan jossa hän päätyy lattialle istumaan. Vaan taitaa tässä silti olla edessä Silmät selässä-kausi äidille ja isälle.
Operaatio Ihana mekko hääjuhlaan alkoi tovi sitten. Menestystä ei toistaiseksi oli tässä operaatiossa nähty. Mutta tästä päivästä se alkaa. Ja koska personal trainerin ohjaus on kallista, niin teen sen sitten ilman. Tuon miehen kanssa yhdessä. Liikunnat koostuu salikäynneistä, rappusista, lenkkeilystä ja Ipanan kanssa telmimisestä. Ruoka koostuu perus arkiruoasta. Kerran viikossa käydään kaupassa ruokalistan pohjalta, iltapäivällä tehdään ruokaa päivälliselle, jota sitten syödään seuraavan päivän lounaallakin. Hermot ja aikaa säästyy kun ei tarvi joka päivä miettiä ja käydä kaupassa. Ja kun kerran tehdään ruokaa kahdelle, niin siinä samassa tekee kolmannellekin. Eli Ipana saa jatkossa syödä samaa
ruokaa kuin mekin. Hänelle sopivassa muodossa. Soseaika on ohi ja sauvasekottimen voi laittaa takaisin kaappiin. Hiphei!
Valitettavasti nyt ei sitten vissiin saa enää leipoa omenapiirakkaa ja pellillistä suklaamuffineita kun tekee mieli. Mutta ehkä sitten saa jos kutsuu paljon vieraita kylään?
Huomenna mennään taas vaippakauppaan ja ehkä myöskin pienelle patikoinnille. Päästään testaamaan lainaneliöliinaa ulkoiluolosuhteissa. Ja perjantaina minä ja Ipana suunnataan Helsinkiin. Isolle kirkolle. Mennään puhumaan asiaa ja tapaamaan Ipanan kummitätiä. Kuulostaa ihan just siltä, että näillä reissailuilla saa hyvän alun tällaiselle säännölliselle elämänrytmille, jossa syödään kotiruokaa. Jeppisjep. Mutta on se kotoa liikahtaminen silti niin mukavaa!
-Annamaija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti